Esihistorialliselta asuinpaikalta eläväksi resortiksi
Kirstulan maisemassa näkyvät Vanajaveden pitkä asutushistoria, kartanotalous ja Honkajuurien suvun työ.
Kirstulan vaiheet
Historia on koottu kaupungin rakennusinventoinnista, vanhoista kartanohistorioista ja kartanon omista tiedoista. Varhaisimpien vaiheiden yksityiskohdissa lähteet käyttävät osin erilaisia nimimuotoja.
Rautakauden asutusta ja hautoja
Kirstulan ympäristö on ollut asuin- ja hautapaikka jo esihistoriallisella ajalla. Rautapaateen ja Kirstulankärjen löydöt kertovat Vanajaveden rantojen pitkästä asutuksesta.
Kirstulan nimi asiakirjoissa
Kirstulan nimi mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1440-luvulla. Nimen on selitetty liittyvän Kirstulansalmessa käytettyyn kirstunmuotoiseen lohipyydykseen.
Viiden tilan kylä
Kylään kuuluivat Maunulan verotila, Glasilan eli Lasilan ja Porilan ratsutilat sekä Pölvän eli Antilan ja Jaakkolan rälssitilat. Omistajien joukossa oli vuonna 1539 kihlakunnantuomari Peter Svenske.
Tilat yhdistyvät kartanoksi
Nykyinen kartanokokonaisuus syntyi vähitellen useiden Kirstulan tilojen yhdistyessä. Omistajina olivat muun muassa Tollet-, Spåre-, Boije- ja John-suvut.
Nykyinen päärakennus saa muotonsa
Päärakennuksen kaksikerroksinen runko-osa ajoitetaan vuoteen 1813, ja rakennusta laajennettiin nykyiseen empirehenkiseen kokonaisuuteensa vuonna 1843.
Standertskjöldien aika
Kenraali Carl August Standertskjöld hankki kaikki Kirstulan tilat vuonna 1852. Kartano kehittyi Fanny Standertskjöldin aikana edistykselliseksi maanviljelystilaksi. Suku omisti Kirstulan vuoteen 1927.
Lavantautiepidemia
Kuivan kesän jälkeen järvestä otettu vesi aiheutti vakavan epidemian. Kahdeksan kartanon väkeen kuulunutta kuoli, heidän joukossaan isäntä Gustaf Herman Standertskjöld-Nordenstam.
Vankeinhoitolaitoksen käytössä
Kansallis-Osake-Pankki vuokrasi kartanon vankeinhoitohallitukselle. Vanhoissa rakennuksissa asui muun muassa vanginvartijoita, ja alueen rakennuksia muutettiin laitoksen tarpeisiin.
Honkajuurien aika alkaa
Kansallis-Osake-Pankin (KOP) pääjohtaja Mauri Honkajuuri osti rappeutuneen kartanon ja aloitti mittavan kunnostuksen. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin ollut Honkajuuri kutsui kuvanveistäjä Hannes Autereen suunnittelemaan päärakennuksen yläkerran suuren Etelä-Pohjalaisen salin.
Maatalous, säilyketehdas ja uimahalli
Agronomi Jaakko Honkajuuren aikana kartanolla harjoitettiin maataloutta ja sikataloutta. Viherherneen säilyketehdas aloitti 1950-luvulla, ja vuonna 1968 päärakennuksen yhteyteen valmistui uimahallisiipi.
Antiikkikartano, Vene- ja Konekirstula sekä kesäkauppa
Kartanon toiminta sai uusia muotoja 1980- ja 1990-luvuilla. Jaakko Honkajuuren tytär Liisa Honkajuuri-Hakala perusti miehensä Väinö Hakalan kanssa Antiikkikartano-nimisen antiikin myynti- ja kunnostusliikkeen kartanon vanhaan viljasiiloon. Tallipihan puolella toimi puolestaan Vene- ja Konekirstula, joka oli Jaakko Honkajuuren ja hänen kahden poikansa yritys. Yritys keskittyi veneiden myyntiin, huoltoon ja korjaukseen, ja ranta-alueelle rakennettiin nykyaikainen venesatama tankkaus- ja muine palveluineen. Myöhemmin alueelle perustettiin lisäksi Kirstulan kesäkauppa, joka täydensi kartanon kesäkauden palveluita.
Entistys ja uusi vaihe
Kartano siirtyi Tuomas Honkajuuren omistukseen vuoden 2003 lopussa, kun hän osti huonokuntoisen kartanon perikunnalta. Päärakennus peruskorjattiin ja entisöitiin perheen kodiksi sekä avattiin samalla julkiseen käyttöön. Alkuvuosina kartanossa järjestettiin juhlia, kokouksia, majoitusta ja muita tilaisuuksia. Puistoalueet kunnostettiin kauttaaltaan ja umpeenkasvaneet vesijättö- ja ranta-alueet rakennettiin kokonaan uudelleen.
Kirstulan Kartano Resort
Koronavuodet ja maailmalla tapahtuneet kriisit pakottivat reagoimaan nopeasti kartanon tulevaisuuteen ja sen ylläpitoon. Tämän seurauksena alettiin kehittää uudenlaista, ympärivuotista resort-konseptia, jossa kartanon historia yhdistyy campingiin, majoitukseen, Rantabistroon, saunoihin, aktiviteetteihin sekä juhla- ja kokouspalveluihin.
Huonokuntoisesta kartanosta eläväksi kokonaisuudeksi
Kun Tuomas Honkajuuri osti Kirstulan Kartanon perikunnalta vuoden 2003 lopussa, kartano ja sen ympäristö olivat monin paikoin huonossa kunnossa. Päärakennus peruskorjattiin ja entisöitiin perheen kodiksi, mutta se avattiin samalla myös julkiseen käyttöön. Alkuvuosina kartanossa järjestettiin erilaisia juhlia, kokouksia, majoitusta ja muita tilaisuuksia.
Kaikki kartanon puistoalueet kunnostettiin ja palautettiin hoidetuiksi. Ranta-alueet tehtiin käytännössä kokonaan uudelleen: aiemmin ne olivat umpeenkasvanutta vesijättömaata, jossa kasvoi leppää ja muuta tiheää puustoa. Alue raivattiin, rantamaisema avattiin ja kokonaisuutta kehitettiin vaiheittain nykyiseen käyttöön.
Empirekartano, jossa yksityiskohdat kantavat tarinaa
Rakennus on hirsirunkoinen, ja siinä on yhä viisi alkuperäisistä seitsemästä kaakeliuunista. Järven puolella levittäytyy vanha kartanopuisto, jonka lajistoon kuuluu muun muassa kynäjalavia, lehtikuusia, poppeleita ja vanhoja lehmuksia.
Etelä-Pohjanmaalta kotoisin ollut Mauri Honkajuuri kutsui kuvanveistäjä Hannes Autereen suunnittelemaan päärakennuksen yläkerran suuren Etelä-Pohjalaisen salin. Sali on yksi kartanon tunnistettavimmista sisätiloista.
Kuvia vanhasta Kirstulasta
Alla muutamia kuvia vanhasta Kirstulasta: historiallinen päärakennus sekä kartanon tunnistettavia sisätiloja ja yksityiskohtia.
Lähteitä ja lisälukemista
Hämeenlinnan kaupunki: Kirstulan kartanon asemakaava – rakennusselvitys (Anna-Liisa Nisu / Kaavatalo Oy, 18.10.2005, liite 2006); Lauri Tuomenvirta: Kyläkuvauksia II – Kirstula, Katinala, Vähä-Luolaja; Jutikkala & Nikander: Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja (1946); Museoviraston ja Finna-palvelun kuva-aineistot; Kirstulan Kartanon oma historia-aineisto.